Asioiden olotilat ja karma

Joku puu päätyy paperikoneeseen, jossa valtavat myllyt jauhavat sen kitkeräksi selluksi. Hurjat härvelit pyörivät ympäri ämpäri, kun soosi kasvaa ja pulla paistuu uunissa. Kohta koneesta tuleekin jo ulos valkoista ja ohutta, joka vain odottaa ottajaansa. Paperille on helppo tuhertaa, eikä paperi tuomitse, eikä puukaan enää voi asiaan mitään lausua kun se on hiipunut haaleaksi keitoksi ja kuivunut kokoon. On kuitenkin osa puun karmaa, päätyä alustaksi vihapuheelle, ihmisen poistoventtiilin puhistamista varten tai rauhansopimuksen materiaaliksi. Miten käy kirjapainon? Miten varmistaa ettei paperi ala elämään ja käänny painajaansa vastaan?

Itämaisissa maailmoissa laitteita ja asioita rakastetaan ja kunnioitetaan kuin jumalia. Ei ole montaa joka ei tehtaansa koneita kunnioittaisi ja muistaisi alttarinsa ääressä. Kalastaja menee ja suutelee konettaan, tarkka-ampuja hoitaa ja halaa kivääriään kuin nuorta naista. Asiat ja laitteet voivat suuttua, ja kun niitä kohdellaan kaltoin, ei ole ihmisen kärsimyksellä rajaa. Kirjoissa elää vastaavaa hienovaraista tytinää. Kirjoittajan mielentila, julkaisemisen prosessi, ahneet kustantajat ja typerät lukijat muodostavat toisiinsa yhteen kietoutuneen vyyhden, jossa yhden kirjan sanoman hienous saattaa kiuhtua ympärillä vellovan sekavuuden — vihan, ahneuden ja tietämättömyyden — tuhoisaan voimaan. Joku kirja, jotkut sanat silti päätyvät luomaan ja suojaamaan, toisten kohtalona taas olla olla osallisena kansanmurhassa tai muissa tragedioissa.

Joku kuollutkin kannettiin joskus ei vain kirkosta ulos, vaan myös sisään. Arkusta ei voi enää kurkihqdefaultstaa ja kysyä kuten Donald Trump kerran kysyi, että “mitä täällä oikein tapahtuu?”. Sanat on kaapattu sodan ja väkivallan välineiksi, kun valtioit epäilee toisten tarkoituksella kirjoittavan pahaa, horjuttavan heidän hienoa tiedonpoliittista konstruktia. On kuin osaamattomat ja kokemattomat vanhemmat kinastelisivat keskenään mitä lapselle sanotan ja kerrotaan.

Sanat eivät kuitenkaan osaa puhua, vaan joutuvat toimettomana katsomaan kun niitä valjastetaan viekkauden ja vainojen välineeksi. Kaikella millä on karma on myös olotila, vaikka sen aktivisuus ja näkyvä muoto saattaakin kovasti vaihdella. Joillakin sanoilla on kuitenkin mahdollisuus ja onni päästä palvelemaan hyvää, kun taas toisten kohtalo ja karma on joutua tuomarin ja pyövelijän argumentaation välineeksi.

Comments are closed.