Globalisaatio ja kirjojen kustantaminen

Miten käy kielipolittisen koheesion ylläpitämisen kanssa, kun maailmantalous ja sosiaaliset ympyrät globalisoituvat vauhdilla? Joku jopa sanoi jossain, että ihmisen ajattelu ja kieli ovat sillä tavalla yhteydessä toisiinsa, että ehdollisesti mieli jäisi vajaaksi jos kieli on hukassa. Tässä sanoja erityisesti viittasi, jostain syystä, tiettyyn yhteen määriteltyyn yhtenäiseen suurehkon joukon käyttämään kieleen, sellaiseen jollaiseksi ainakin toistaiseksi käsitämme esim. suomen kielen tai jonkin muun lukuisista kielistä. Hänen voi tietysti ajatella myös tarkoittaneen ylipäänsä ihmisen kommunikointikykyä ja sitä iloa, jopa elinehtoa, jonka hän vain saattaa kokea ollessaan yhteydessä toisiin ihmisyksilöihin. Voikin sanojan haastaa, jossei oikeuteen, niin ainakin kysymällä, että onko todellakin niin, että ihmisen ajatuksen voima, onnellisuus ja koko identiteetti olisi ehdollistunut jotenkin luonnonmukaisesti ja vartavasten perustaltaan “kansallisen kielen koheesioon” ja siihen suhtautumiseen. Oli niin tai näin, niin kirjojen kustantaminen on kuitenkin nähty paljolti yhteisön yhtenäisyyttä, keskinäistä ymmärtämystä ja kulttuuria rikastuttavana asiana.

Globalisaatio ja diginatiivit kyberkansalaiset kuitenkin kohtaavat kovin erilaisen toimintaympäristön, jonka puitteet rakentuvat toisenlaisiin identiteettipoliittisiin konstrukteihin. Onko kirjapainolla tulevaisuutta? Siirtyykö maailman huomio sanoista ja asioista ihmisiin ja tekoihin?

Kirjapainon, kustantamon, funktio osglobe-69664_960_720ana yhteiskunnallisen koheesion synnyttämistä ja ylläpitämistä muodostui sääntelyn alaiseksi jo varhain valistuksen ajan valtioiden syntymisen, jurruttamisen, jälkeen ja alkupyörteissä. Aivan samoin kuin muitakin yhteiskunnan ilmiöitä, joissa asui radikaalin ja kriminaalinkin, luovan ja hullun potentiaali, kirjojen kustantaminen ja painaminen, jossei jopa kirjoittaminen suorastaan huusi suitsijaa patoamaan pahat ajatukset. Kasinoista, uhkapeleistä ja viinasta tuli kirjapainojen ohella poliittisesti merkittäviä sääntelyinstituutteja. Kirjojen voima, siinä missä kahviloiden vapaa kokoontuminen, uhkapelien ja kasinoiden suoma elinkeinomahdollisuus, kaikki haastoivat suvereenin. Kirjoja poltettiin, niiden hallussapidosta jaettiin tuomioita, piiskaa ja jopa kuolemantuomioita, aivan kuin huumekaupasta, laittomista rahapeleistä tai pontikan keittämisestä. Mikä suvereenia vaivaa?