Kasinotalous ja vapautuneen Suomen nousukausi

Kirjallisuudessa on paljon käsitelty Suomen taluoden hulluiksi vuosiksi kirjallisuudessa nimettyä kasitalouskautta. Maailmanpolitiikan murroskauteen ajoittuvan riehakkaan ja vapautuneen talouden aikana syntyi monia yrityksiä, mutta toisaalta tuomittiin monia yritysjohtajia kadotukseen. Suomalainen perinne sisäisen puhdistuksen, omien syyttämisen ja toisinajattelijoiden, jopa “kotiryssien” etsimisessä on vanha. Suomalainen ajatus puhtaasta, hyvästä ja optimaalisesta, jossa sisäiset puhdistukset, noitavainot ja veneen keikuttajien hakemiset kukoistivat itsekritiikittömästi. Suhteellisen köyhä maataloussuomi sai nostetta sotien jälkeisten korvausvaatimusten täyttämisessä, syntyi uutta teollisuutta mutta myös innostus riskinottoon, erilaisten taloudellisten instrumenttien hyödyntämiseen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt toivotulla tavalla, ja suomeakin kohtasi suuri lama, monet konkurssit ja niitä sitten selvitettiin ylemmissäkin oikeusasteissa. Kuitenkin merkittävä seikkaa, maailmanpolitiikan ja talouden vaikutuksia ei voinut haastaa oikeuteen, joten kasinotalous katsottiin syylliseksi ja sen seurauksena moni ihminen jäi nuolemaan näppejään.

Kirjallisuus tulee joskus asioiden käsittelyssä jälkikäteen parrasvaloihin, joskus ei koskaan. Kirjakustantamot ja kirjailijat voivat nauttia nousukauden jälkeisten katastrofien, konkurssien ja tuhoutuneiden perheiden elämäntarinoinen ja tapahtumien julkiseksi tekemisestä. Kirjapaino ja verkkokirjakauppa saattaa saada liikevaihtoonsa lisää nollia perään ja viivan allekin hieman suuhun pantavaa, jossei nyt voita leivänkin päälle ja perheelle eläkettä.

Kirjakustantajat saattavat innostua julkaisemaan ihmisten elämäntarinoita, ja onhan totta se, että ihmiset rakastavat lukea ja tirkistellä toistensa elämään. Jotkut tekevät näin puhtaasti vaan nautiskelun ilosta tai ivallisesti virnistäen, tuntien omahyväisyyttä saadessaan osallistua lukijana tilanteisiin joista itse ei joudu liian läheisesti kärsimään. Toisaalta kirjallisuus ja erityisesti elämäntarinoiden kirjoittaminen palvelee sosiaalisen jatkuvuuden konseptia, jossa tulevat sukupolvet saattava5654501213_6c0c590df5t saada mahdollisuuden kurkistaa kalman mystisen rajan tuolle puolen. Yleensä tällaista kurkistelua tehdään jälkikäteen, jottei enää tarvitse ihmisen kanssa puhua, vaan voidaan vain ihmetellä ja koristella maalliset jäänteet, kirjoittaa historia omalla tavallaan oikein, sillä onhan kirjalllista todistetta johon valistuksen hengessä vedota.

Uhkapelimäisen yritystoiminnan kiimaiset vuodet heijastuivat kirjallisuuteenkin, vaikkakin ehkä tarkastellen asiaa paljolti yksityisten ihmisten ja yritysten näkökulmasta. Kriittinen tarkastelu yhteiskunnan “yleistä tapaa” ja ennen kaikkea sen asettamia odotuksia, paineita ja vaatimuksia ihmisiä kohtaan jää yleensä vähemmälle. Tämä on tietysti ymmärrettävää, onhan muissakin maissa ja valtiomuodoissa, erityisesti monarkiassa ja sotilashallinnoissa suvereenin kriittinen tarkastelu jopa fataaleihin seurauksiin johtavaa toimintaa. Moni rohkea suvereenin kritisoija pääsee nopeasti itse tutustumaan manalan nautintoihin, eikä välttämättä ehdi edes elämäntarinaansa kirjoittaa.

Comments are closed.