Laki- ja virsikirjoja, raamattu ja kirjaroviot

Nykyisen valistuksen ajan murroksen jälkeisen tietoon, sanoihin ja asioihin perustuvan valtion muodostumisen yksi pääedellytys oli nimenomaan kirjoittamisen, kirjapainon, kirjallisuuden ja niihin liittyvän osaamisen kehittyminen. Spektaakkelimainen hirttäminen kaupungin keskusaukiolla menetti merkitystään, kun syntyi sanailun instituutit, jossa kirjoittamalla, sanomalla ja loogisella tarinankerronnalla saatiin vastaavanlainen pelotevaikutus aikaan. Eikä verta tarvinnut roiskia, jos joku piti saada hengiltä, niin nerokkaan sanailun ja todisteiden ja kirjallisen dokumentoinnin huumassa ihminen kuin ihminen saatiin pois salongista häiritsemästä. “Kaikki kaikessa on jutun rakentaminen”, innostui eräskin entinen poliisipäällikkö avautumaan. Entiset kahleet, häpeäpaalut,network-782707_960_720 hirttosilmukat ja sen sellaiset epäinhimilliset esineet jäivät historiaan kun sanojen ympärille muodostuneen kunnioituksen ja auktoriteetin kudelman avulla saatiin poliittiset tarkoitusperät toteutettua ilman että kädet turhiintuu. Valistuksen ajan yleisö oli tietysti innoissaan tällaisesta uudesta rauhanomaisesta ja inhimillisestä vallanpidosta, sana on laki, ja kyllä ihmisen annettiin kuolla ja nähtiin sopivaksi, varsinkin kun ei tarvinnut torilla hirttää.

Virsikirjat ja muut uskontojen kirjalliset todisteet, puhumattakaan kansallisista kirjallisista teoksista muodostivat samanlaisen järkkymättömän voiman, jonka mukana keskiaikainen auktoriteetti sai kirjallisen representaation. Vallan kasvot jäivät paksun maskin peittoon, hyvyyden, kohtuullisuuden, järjen ja logiikan taakse kätkeytyi yhtä voimakas, armoton ja mielivaltainen suvereeni kuin aiemminkin.

Kirjat, kirjapainot ja kustantamot ovat aina olleet politiikan välineitä. Samoin kuin aikoinaan mahtavat linnat, tornit, rakennelmat ja vesihaudat peloittivat vihollista ja rakensivat omaa sisäistä auktoriteettia, modernit sanat ja asiat pitivät huolta siitä että paha pysyy poissa ja oman hyvyys tulee kaikille selväksi ja että kunnioitus pysyy. Dramaattiset performanssit, kirjaroviot, todistivat viimeisillekin miten kirjallisuuden peittämät vallan kasvot välillä raottavat salaperäistä olemustaan.

Kenen Internet? Kuka puhuu vihapuheita? Verkkopoliisi kaitsee foorumilla. Kirjallisuuden vallanpito on muuttanut muotoaan, vaikka nykyäänkin vielä ihmisen on hyvä olla varuillaan mihin järjestykseen sanoja asettaa, ettei tule loukanneeksi vainoharhaista ja mielivaltaista tyrannia. Kirjaileminen ilmaisuna siirtyy verkkoon, ja suvereeni hyökkää voimallisesti sen kimppuun julistaen omaa valtakuntaansa sinne minne ei aiemmin aurinko paistanut. Kristillisesti orientoituneet valistuksen ajan henkeen tarkertuneet pyrkivät kantamaan soihdut kädessä valoa Pimeään Verkkoon. Dark Web saa moralistisen leiman aivan kuin kirjoista koottu kokko entisaikaan. Pahoja puhutte, paskiaiset, suvereeni huutaa ja vallan huumaamana kiimassa ulottaa kirouksensa hakkerien ylle kautta maailman. Teillä ei ole turvapaikkaa, se jylisee, ja rynnii kaikkialle.

Comments are closed.