Strategiajohtamisen myyttinen voima

Kirjallisuudessa on paljon käsitelty yritys- ja yhteisöjohtamista strategisesta näkökulmasta. Siitä lähtien kun valistuksen ajalla tieto, teoria ja kuten silloin kutsuttu, järki, voitti vanhat tsaarit ja monarkit, on kirjahyllyt täyttyneet erilaisista strategiaoppaista. Ja sanoihan kuuluisa kiinalainen Sun Tzukin jo aikoinaan, että vihollisen strategian tuhoaminen väkivallattomasti on monin verroin tehokkaampaa kuin kaupunkien valtaaminen verellä. Nykyään kun pommeja pudotellaan ympäri pohjoista Afrikkaa, Itäistä Eurooppaa, balkania ja kohta ties missä, voinee hyvin kysyä milloin ja miten päin Sun Tzu kääntyy haudassaan. Strategia onkin voimakas ase, mutta ilman tehokasta ja kurinalaista implementaatiota hyödytön kuin terävä miekka typeryksen kourissa. On sotakoneet, on kenraalit ja uusia koptereita joka lähtöön rajat pullollaan, mutta jos maali puuttuu eikä oikein kukaan osaa sanoa miksi sitä riehutaan, on katastrofin ainekset valmiina.

Onko strategiaoppaista kirjallisuudessa jotain käytännön hyötyä, vai myydäänkö niitä vain yrityskulttuurin muuttamiseksi, pehmittämiseksi? Voiko yrityksen johtaja oppia tai omaksua jotain kirjasta lukemalla?

Monet kustantamot tuottavat paperisaastaa, pinoittain, joissa yksi toistaan innokkaampaa johtajaa tai innovaattoria kertoo oman näkemyksensä strategian merkityksestä ja sen suunnitttelemisesta. Monenmoiset pyrkyrit juoksevat suu vaahdossa perässä kuin Potteria ostamaan, ja toivovat saavansa napattua edes yhden niistä kuuluisista voittojen ympärillä kuhisevista ja tarjolla olevista murusista. Kustantajan kannalta tärkeintä on luonnollisesti tällaisen kirjallisuuden kriittinen tarkastelu, ettei oman kustannustoiminnan taso laske pelkän rahan lyhytnäköisen kurottelun tasolle.

Kuten kriiseissä aina käy, että aseita myydään ja lääkärit siirtyvät suvereenin puolelle asettuen ihmistä vaPublishers'_Complex,_Qomstaan, niin usein myös kirjallisuus, strategiat ja suunnitelmat näyttävät omat hampaansa kun ihmisyys hiipuu ja tosi tulee kyseeseen. Sanomisen suitsiminen, rääväsuiden hiljentäminen ja kustannustoiminnan, julkisten tietotoimistojen ja erityisesti ja jopa tietoverkonkin myyttisen vapauden ottaminen riehaantuneen suvereenin valtapiiriin ei kysele uhrien määriä, ei kauneuden hiipumista tai itke taiteesta luopumisen vuoksi.

Strategiakirjallisuuden kustantamisessa on erityisenä piirteenä sen kansainvälinen, interventionistinenkin luonne. Yritystoiminnan johtamiskulttuurilla ja tekemisen tavalla on paljon merkitystä myös maailmanpolitiikassa, kun erilaiset uudet imperiumit taistelevat globaalin vallan asetemista. Eihän ole ollenkaan sattumaa, että julkisen toimintatapojen kehittämisen tavat ovat nekin siirtyneet kohti suostuttelua, standardointia ja “parhaiden käytäntöjen” levittämistä. Tällainen imperialismi nauraa vanhalle lakikirjalle, perustuslaille tai parlamentaariselle poliittisista asioista käytävälle avoimelle keskustelulle. Käytännöllisyyteen vetoavilla houkuttelevilla argumenteilla uudet imperiumit leviävät — on pilvipalvelua, mobiililaitteita ja sosiaalisen median vapaa ihanuus.

Comments are closed.