Turvallista puhetta ja sopivia sanoja

Viimein kun sanat on sanottu on aina tilaa toiminnalle. Näin kirjapainot luovat edellytyksiä niin oppimiselle, toiminnalle, tuholle kuin uuden kasvullekin. Moderni konstruktivistinen käsity maailman menosta liittyy todellisuuden rakentamiseen, pikemminkin kuin sen abstraktin luonteen sääntelyyn sanoilla ja miekalla. Turvallisen puheen vaatimus asettuukin siten vartavasten vastakkain modernin ja valistuksen ajan ihanteiden väliin.

Omistaako kirjapaino, kirjailija, kuulija vai vallanpitäjä sanat ja sanomisen oikeuden? Mihin asettuu ihmisen yksityisyyden raja, ja miten käy kun valtio pullistelee, ostaa aseita, rakentaa juttuja ja jahtaa omiaan?

Sanomisen valta on sellainen, että sitä pelätään. Hybridi- ja informaatiosodan jyllätessä täysillä, sanat asetellaan yhä tarkemmin ja hallintoa joka asuu julkaisemisen ympärillä vahvistetaan. Kirjapainoissa ja kustantamoissa asuu kuitenkin potentiaali jota voi hyvinkin verrata kasinoiden vapauttavaan voimaan.

Sanominen ja kirjat voivat vapauttaa ihmisen siltä tuholta johon vanhan tiedonpoliittisen valtio1301998269_1n kriisi uhkaa heidät vetää. Ihmisen oikeus ilmaisuun, sananvapaus, on kuitenkin uhattuna, kun sanoista tulee aseita. Vapaan lehdistön myytin rinnalla valtiollinen etsivä poliisi sääntelee mitä ja mistä kirjoitetaan, syntyy kun todellisuuden luominen otetaan valtiolliseen huostaan. Otetaan valtiolliseen huostaan — vapauden ja vapaan lehdistön nimissä!

Ihmistä ei kuitenkaan voi kahlita, ihminen voittaa lopulta, koska ihmisyys, lisääntyminen, sydän, suoli, kivekset, perna ja kohtu ym. säilyvät vaikka valtio romuttuu. Ei ole siksi sattumaa, että epätoivoissaan viimeisistä vallan rippeistään taisteleva valtio pyrkiikin yhä enenevässä määrin kehittämään aseita ei toisia valtioita vaan nimenomaan ihmisiä ja ajattelua, sanoja ja ajatuksia vastaan. Biologiset aseet, virukset ja informaatio-operaatiot yhdistyvät terrorisoiviin psykologisiin operaatioiden, minkä tavoitteena on ennen kaikkea ihmisen romuttaminen, elimistön ja mielen valtaamisen kautta. Vanha kirjapaino ja kustantamo ei tiennyt tästä tulevasta, missä vapauden ja inhimillisyyden kehittämiseksi ja tukemiseksi syntynyt sanailun muoto ja tallentaminen kääntyykin ihmistä vastaan. Eipä tienny Einsteinkaan aikoinaan mihin hänen raskasta työtään aikoinaan tultaisiin käyttämään.

Kustantamon kuin kustantamon haasteina jatkossa tuleekin olemaan sen suhde vallanpitäjiin, ja se joutuu ottamaan vaikean kannan yleisen, eli tekstin ja sanojen, ja toisaalta yksilön, eli kirjoittajan ja sanojen ja ajatusten tuottajan välillä. Moni kirjapaino tai kustantaja ei uskalla asettautua ihmisen puolelle kun mielivalta jyllää.

Comments are closed.