Viehättävän välttämätön tragedia

Kauniit ja viehättävät vetävä puoleensa kaikenlaista, ja lopulta luhistuvat saamansa mielenkiinnon yksipuolisuudesta ja sen turruttavasta voimasta. Rumuus sen sijaan omaa erikoislaatuisen luotaan työntävän voiman. Silti kaunis ja komea vetää luokseen rumaa ja inhottavaa. Houkutteleva emi avaa terälehtensä rumalle, tunkeilevalle ja häikäilemättömälle hetteelle asettua ja valloittaa maailma. Kauneus ei voi vastustaa ruman ja haisevan lähestymisen ihmeellistä kutkuttavaa viritystä. Silti rumuuden lähestyminen ja läheinen asettuminen verottaa kauneutta, ja osmoosin tavalla on vaara, että vastakohdat laimentavat toisiaan, ja lopulta kumpikaan ei ole kaunis eikä ruma. Sitten onkin jo aika asettua nukkumaan.

Kirjallisuus kokee elämässä sam671044_a2f1f8c6anlaisen tragedian, sen sisältö saattaa houkutella turhamaista rietastelua, joka repii kirjan lehdet, nauraa ja silpoo lehdet, ehkä pelkää sen sisältämää sanomaa. Tuomitsee kirjoittajan roviolle, “noitia!”, ne huutavat kun liekit syövät lihan hitaasti ja aivo taistelee ennen kuin paistuu pois.

Kustannustoiminta ja kirjapaino, kirjailijat ja luovat ihmiset jäävät taistelussa toiseksi. Heidän viehättävyytensä on välttämättä houkutteleva luokseen perverssiä taiteen ihailijaa, joka nauttii verbaalisesta onanoinnista. Erityislaatuiset houkuttelevat luoksensa myös erilaista tutkijaa ja tarkkailijaa, yhteiskunnassa jossa erikoislaatuista, mustaa joutsenta, ei arvosteta. Musta Joutsen joutuu tarkkailun kohteeksi, siinä missä jossain muualla yhteiskunta pitkän ja omituisen kulttuurinsa ansiosta on onnistunut kehittämään kyvyn rakastaa omituisuutta. “Rakastakaa neliapiloita! Rakastakaa niitä galakseja joissa kiertää kaksi aurinkoa!”, he opettavat lapsiaan.

Kauniin pojan tragedia on houkutella ympärilleen kaikenlaista nautiskelijaa. Nuoren rehevän ja houkuttelevan naisen tragedia on tulla asetetuksi tilanteeseen josta se ei mitenkään voi selvitä. Hätääntyneenä hänessä majailevan kohdun pakottavasta voimasta, nuori nainen kysyy apua sieltä mistä hän itse on tullut. Ja rumuus loukaantuu. Siinä vaiheessa kun kauneus oivaltaa oman erityslaatuisuuden, on jo liian myöhäistä. Rumuus, väkivalta ja pahuus temmeltää innoissaan kun saalis käyskentelee suojattomana ja asettaa itsensä nautinnon kohteeksi.

Kirjan ja kirjallisuuden puolustus herjaavia vihakirjoituksia kohtaan on ajan reunan ylittäminen. Kirjoittaja itse välttämättä poistuu, ja vain kirja, sanat ja tallenteet pääsevät elämään manalan tuolla puolen. Niillä on valta tulla tulkituksi tavalla jota niiden tuottaja ei voi enää torjua saatika kommentoida. Moni kirja tulee väärin käytetyksi, ja toisaalta monen tekstin todellinen tarkoitus paljastuu vasta sitten kun aika on jo siirtynyt ikuisuuteen.

Comments are closed.